Rakkaus tutkimuseettisenä lähtökohtana

7.10.2024

Tein väitöskirjaani varten tutkimusta ilman huoltajia turvapaikkaa Suomesta hakeneiden nuorten kanssa. Näitä nuoria kutsutaan usein tutkimuksessa ja julkisessa keskustelussa yksintulleiksi. Yksintulleet on sanana ongelmallinen, koska oikeastaan tosi harvoin nämä nuoret kulkevat koko matkaa lähtömaastaan Suomeen yksin. Lisäksi, tutkimuksen alussa 2018 vuonna nämä nuoret olivat kaikki saaneet jo oleskeluluvan, eli eivät enää olleet turvapaikanhakijoita. Silti, se, että he olivat saapuneet Suomeen yksintulleina turvapaikanhakijoina, vaikutti heidän elämäänsä edelleen merkittävästi. Joten tässäkin nyt puhun edelleen yksintulleista, siksi, että niin monet käytänteet vaikuttivat melko pitkään heidän elämäänsä Suomessa ja lisäksi selkeyden takia, koska ilman huoltajia alaikäisinä Suomeen saapuneet ja turvapaikkaa hakeneet nuoret, on melko pitkä litania.

Suomeen muutettuaan suuri osa yksintulleista nuorista asuu erilaisissa instituutioissa. Ensin vastaanottokeskusten ryhmäkodeissa ja oleskeluluvan saatuaan erilaisissa kuntien ryhmäkodeissa tai tukiasumisyksiköissä. Saatuaan oleskeluluvan monet nuoret joutuvat muuttamaan toiseen kaupunkiin tai kuntaan. Myös asumisyksiköiden palveluntarjoajiin liittyvät kilpailutukset voivat vaikuttaa siihen, että nuoret joutuvat muuttamaan kodista toiseen. Esimerkiksi väitöstutkimukseeni osallistuneista nuorista yksi oli joutunut neljän vuoden aikana muuttamaan seitsemän kertaa. Useimmat onneksi vähemmän. Monenlaiset muut institutionaaliseen elämään liittyvät epävakaudet, kuten henkilöstön vaihtuminen ja tutun ohjaajan läsnäolon puuttuminen esimerkiksi loma-aikoina, lisäävät nuorten kokemaa stressiä. Koska oleskelulupa myönnetään aluksi vain 1-4- vuodeksi kerrallaan, on monilla nuorilla taustalla pelko Suomesta karkottamisesta. Kaiken lisäksi nuoret usein ovat huolissaan perheistään, jotka eivät ole päässeet pakenemaan sotaa, kaaosta ja epävakaita oloja. Niinpä, kun teemme tutkimusta, on erittäin tärkeää panostaa siihen, miten kohtaamme tutkimukseen osallistuvat yksintulleet nuoret. 

Kiinnostuin rakkaudesta tutkimuksen tekemiseen liittyen alun perin Axel Honnethin tunnustuksen teorian kautta. Tässä yksi tunnustuksen osa-alue on rakkaus. Kun rupesin tekemään kirjallisuuskatsausta ja ensimmäistä artikkelia, huomasin, että rakkaudesta ei puhuta yksintulleiden elämässä oikeastaan ollenkaan. Se oli ainoastaan mainittu yhdessä artikkelissa, jossa puhuttiin nimenomaan tunnustuksen teoriasta ja lisäksi toisessa, joka käsitteli koulua. Siinä käytettiin sanaa pedagoginen rakkaus. Kuitenkin, yksintulleet nuoret tulevat Suomeen usein ilman perhettä – joillakin voi asua sukulaisia Suomessa, mutta monilla ei. Olisi todella tärkeää, että nuorilla ois mahdollisuus rakentaa uusia rakastavia suhteita ja myös ylläpitää niitä suhteita, jotka jo ovat olemassa. Kuitenkin institutionaaliseen asumiseen liittyvät käytänteet rajoittavat tätä rakkauden mahdollisuutta todella paljon. Siksi ajattelinkin, että meidän pitäisi puhua paljon enemmän rakkaudesta erityisesti yksintulleisiin nuoriin liittyvässä tutkimuksessa. Näistä aiheista voi lukea enemmän väitöskirjan ohjaajieni kanssa kirjoittamastani artikkelista: Pockets of Love. Unaccompanied children in institutional care in Finland.

Kun sitten aloin keskittymään rakkauteen, niin huomasin myös sen, että tutkimuksen tekeminen on lähellä sitä, miten rakkaus on teoretisoitu. Ajattelin, että jos arvioisimme tutkimuksen eettisyyttä rakkauden teorioiden kautta, niin voisimme päästä lähelle sellaista tutkimusta, joka olisi toteutettu hyvinkin eettisesti. Niinpä puhun nykyään rakkauden tutkimusetiikasta. Tästä rakkauden etiikasta ja tutkimuksen tekemisestä kirjoitin runon, joka pohjaa useisiin erilaisiin akateemisiin kirjoituksiin rakkaudesta.

Rakkaus on tutkimusta

Tutkimus on rakkautta

Runon perustana olevat teokset:

Chabot, S. (2008). Love and revolution. Critical Sociology, 34(6), 803-828. https://doi.org/10.1177/0896920508095100

Davis, H., & Sarlin, P. (2011). “On the risk of a new relationality:” An interview with Lauren Berlant and Michael Hardt. Reviews in Cultural Theory, 2(3), 7-27. http://reviewsinculture.com/archive/remaking-the-commons/

Hinsdale, M. J. (2012). Choosing to love. Paideusis 20(2), 36-45. https://www.erudit.org/en/journals/paideusis/2012-v20-n2-paideusis05537/1071829ar.pdf

hooks, b. (2000). All about love: New visions. William Morrow.

Kauhanen, I., Kaukko, M., & Lanas, M. (2022). Pockets of love. Unaccompanied children in institutional care in Finland. Children and Youth Services Review, 141. https://doi.org/10.1016/j.childyouth.2022.106621

Kaukko, M., Wilkinson, J., & Kohli, R. (2022). Pedagogical love in Finland and Australia: a study of refugee children and their teachers. Pedagogy, Culture and Society, 30(5), 731-747. https://doi.org/10.1080/14681366.2020.1868555

Lanas, M., & Zembylas, M. (2015). Towards a transformational political concept of love in critical education. Studies in Philosophy and Education 34, 31-44. https://doi.org/10.1007/s11217-014-9424-5

Nash, J. C. (2011). Practicing love: Black feminism, love-politics, and post-intersectionality. Meridians, 11(2), 1-24. https://doi.org/10.2979/meridians.11.2.1

Oliver, K. (2001). Witnessing: Beyond recognition. University of Minnesota Press.