Muutosvoimaa

5.11.2024

Mobile Futures -hankkeessa yksi keskeinen lähtökohta on aktiivinen toiminta ihmisten kanssa myös yliopistomaailman ulkopuolella. Olemmekin toteuttaneet esimerkiksi Oulussa useita erilaisia kaikille avoimia tilaisuuksia ja projekteja. Viimeisimpänä toteutuksena voisin mainita Minun Ouluni -valokuvakilpailuun perustuvan taidenäyttelyn: Nuorten kulmilla, kuvissa Oulu ja edelleen aktiivisesti toimivan Oulun kaupungin Monikulttuurikeskus Villa Victorin kanssa yhteistyössä järjestettävän kahviklubin. Kahviklubi kokoontuu Villa Victorin (Oulu10) tiloissa joka keskiviikko klo 14-16. Klubille voi tulla kuka vaan, joka on kiinnostunut tapaamaan uusia ihmisiä. Ennakkoilmoittautumista tarvita. Klubilla keskustellaan erilaisista aiheista ja esimerkiksi maalataan akvarellitöitä keskustelun lomassa.

Nämä erilaiset toimintaideat eivät  nouse pelkästään meidän tutkijoiden ajatuksista, vaan perustuvat  tutkimukseen osallistuvien ihmisten ehdotuksiin tai tutkijoiden tekemiin havaintoihin tutkimuksen aikana. Useat näistä erinomaisista ehdotuksista eivät tule koskaan laajemmin esille, ja monet esitellään vain tutkimusartikkeleiden tai politikkasuositusten kautta. Niinpä halusin nyt esitellä muutamia muutos- tai toimintaehdotuksia, joita tutkimukseemme osallistuneet ihmiset ovat meille jakaneet.

Järjestetään ilon ja kohtaamisen paikkoja

Monet tutkimukseen osallistuneet henkilöt ovat kertoneet meille, kuinka he kaipaavat  Suomeen enemmän paikkoja, joissa kohdata erilaisia ihmisiä. Talvi on monelle raskasta aikaa erityisesti Pohjois-Suomessa, jossa valoa on päivällä hyvin vähän. Monet toivovat, että Suomen sää olisi armollisempi. Kun kysyin Amalilta, mitä hän haluaisi muuttaa Suomessa, hän vastasi lyhyesti: Mmm, ootapas, mä mietin. Ensin mä haluisin muuttaa, [naurahtaen], se on mahdotonta, mutta talvi.

Talvella on monenlaisia vaikutuksia ihmisten elämään. Kylmyys ajaa usein ihmiset sisälle. He, joilla ei ole laajaa sosiaalista verkostoa ympärillään, jäävät helposti yksin erityisesti talvisin. Fathya kaipaakin erilaisia kohtaamisen paikkoja: 

Jos järjestetään semmosia ilopaikkoja, niin ku juhlia, ei tarvi mitään isoa, vaan semmosta, missä on musiikkia ja kaikki tanssii. No ei baari tietenkään, on baarit, mutta semmonen, missä kaikki voi kulkee, lapset, aikuiset, kaikki, niin sitten jos semmosia tiloja olis, niin ihmiset menis sinne paikkoihin, sitten saattais tutustua enemmän ihmisiin, erilaisiin, niin semmosta. Kun kuitenkin täällä on, kun talvi alkaa, ei kukaan enää kävele kadulla, mutta jos olis tommosia juhlia, niin varmaan ihmiset tykkäis ja menis sinne, juomaan vaikka kahvia ja teetä tai jotain. (Fathya)

Farid puolestaan ajattelee, että yhteisymmärrystä ja luottamusta olisi mahdollista syntyä, jos ihmiset tuntisivat toisensa. Hän ehdottaa, että voisi kertoa Suomessa syntyneille ihmisille avoimesti omasta elämästään: 

Joo mutta mä oon monesti aatellu, että ois ihan hauska jos mä voisin järjestää semmosen, johon vois osallistua, johon ihmiset tulis, ja mä voisin siellä jutella ja kertoa vähän vaikka omasta elämästä, että hei, että esim. minkälainen matka on ollu, kun mä oon tullu Suomeen, ja minkälainen Suomi on ollu mulle. [….] Koska mä edelleen-, aika monet ei tiiä, monet ei oo ollu vieläkään ulkomaalaisten kans tekemisissä. Eihän ne voi tietää, että minkälaisia ihmisiä ne on. (Farid)

Vastavuoroinen kunnioittaminen

Monet osallistujat ovat puhuneet myös kulttuurisista erilaisuuksista. Suomalainen yhteiskunta näyttäytyy usein hyvin yksilökeskeisenä, kun taas osallistujien aikaisemmissa kotikulttuureissa yhteisöllisyys on ollut keskeinen arvo. Myös toisten ihmisten, ja erityisesti vanhempien ihmisten, kunnioittaminen Suomessa on tuntunut erilaiselta. Farid ihmetteli sitä, miten Suomessa ei esimerkiksi yleisesti teitillä tai kuinka vanhemmille ihmisille puhutaan toisinaan epäkunnioittavaan sävyyn:

Mun mielestä meijän kulttuurissa on esim. se, että vanhemmille ihmisille annetaan arvo, enemmän arvoo. Elikkä se oli yks esim. semmonen oli aika hankala täällä Suomessa puhua jonkun esim. jos joku pappa tuli vastaan, niin jos mulla piti kysyä siltä jotakin niin mulla piti sanoa, että esimerkiksi mihin sä oot menossa, niin se ”sinä” oli hankala sanoa, että voinko mä sanoa ees tätä, onko tää huonosti sanottu. Koska siellä Iranissa, siellä aina, jos on vähäsenkin vanhempi tai jos ei oo tuttu, niin sillon käytetään aina ”te”. Että se oli sitten-, siis semmonen kohtelias.[…] Niin mun mielestä esim. ehkä se on ihan hyväkin kulttuuri, että vois vähän arvostaa vanhempia ihmisiä. Mutta täällä ihan, no mä oon käsittäny, että täällä ihan sama, että vaikka kuin vanha ihminenkin tulee vastaan, niin sitten sille voi puhua ihan miten haluaa. (Farid)

Keskustelimme Faridin kanssa siitä, kuinka myös Suomessa on olemassa teitittelykulttuuri, mutta erityisesti Faridin ikäluokkaan kuuluvat 20-30-vuotiaat nuoret harvemmin teitittelevät. Toisia kohtaan epäkunnioittavasta käyttäytymisestä kertoivat myös monet muut osallistujat. Amaal esimerkiksi puhui siitä, miten harjoittelupaikoissa opiskelijoita kohdellaan eriarvoisesti: 

Mutta se mitä voisin muuttaa, ei oo [yleisesti] Suomessa mutta, mun ammatista, jos mä puhun.. On aika moni opiskelija tai kaverit jotka sanoo, että yleensä kohdataan opiskelijana erikseen vähän, että sanotaanko aliarvioidaan vähän, opiskelijoita. Koska se voi olla, että työntekijä on rasisti, mutta hän ei voi kohdata asiakasta, vaikka jos on eri maasta kotoisin, jos on Afrikasta tai jos on Arabiasta, vaikka hän jos hän ei tykkää, vaikka hän ei tykkää, niin ei voi kohdata rasistisesti, tai hänen käytös tai eleet tai ilmeet ei voi näkyä työn aikana. Mutta tuntuu vähän, että opiskelijan rooli, se työntekijä voi kohdata sinut vähän miten sattuu. [..] Meitäkin pitäis kohdella kuin työntekijäoitä, joo. Koska me tehään siellä mitä nekin tekee, että me ei vaan istuta siellä. Että pitäis kohtaa. Ja jotkut ei tervehdi sinua. Ja mikä mua ärsyttää, kun siellä on muita ihmisiä, ne sanoo sulle ”Terve” tai ne vastaa. Mutta kun siellä ei oo muita, oikeasti mä en-, vaikka jos vihaisin tätä ihmistä, jos hän sanoo ”Terve” suoraan mun naamaan, mä en pysty olla hiljaa tai mä en voi. Kuvitele, yksi työntekijä teki näin: mä sanoin, että hyvää päivänjatkoa. Mä olin poistumassa, tai heippa mä sanoin, että me olimme näin lähellä ja hän ei sanonut mitään. (Amal)

Kuten Amal, muutkin osallistujat toivoivat työtovereiltaan tai toimistojen henkilökunnalta ystävällisyyttä ja ymmärrystä siitä, että heidän suomen kielensä on vasta kehittymässä. Leyla esimerkiksi toivoi, että työvoimatoimistossa kohdattaisiin ihmiset paremmin: Jos voisin vaikuttaa, niin haluaisin ystävällisemmän henkilökunnan. Toivoisin myös, että heillä olisi ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka tekevät virheitä puhuessaan Suomen kieltä. Kärsivällisyyttä. (Leyla)

Monet kertoivat myös hyvin positiivisista kokemuksista ympärillä olevien ihmisten kanssa. Pienet, ystävälliset huomion eleet saivat  heidät tuntemaan olevansa osa yhteisöä. Olisikin  tärkeää, että muistaisimme kaikki miten pienillä asioilla voimme vaikuttaa.

Hyvinvointivaltio ja sen instituutiot

Monet tutkimukseen osallistuneet  ovat olleet äärimmäisen tyytyväisiä siihen, että Suomi on demokraattinen valtio, jossa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua ja elää turvassa. On kuitenkin paljon asioita, joita suomalaisessa sosiaaliturvaan perustuvassa yhteiskunnassa on korjattava. Fathya on huolestunut monen muun suomalaisen tavoin mielenterveyspalvelujen saavutettavuudesta. Hän huomauttaa, kuinka terapian hinta on monelle ongelma, vaikka saisikin Kelan tuen terapiaan. Hän on myös itse kokenut, että terveyspalveluissa tulee usein olo, ettei ihmistä kohdata ihmisenä, vaan pelkästään asiakkaana. Näistä asioista Fathya kertoo seuraavasti: 

Tai sitten jos niille annetaan semmosta omaa, siis, ei poisteta sitä sosiaalin etuja sieltä ja kaikki [terveyspalveluiden tuottajat] voisi maksaa ja alentaa niiden hinnat, niin varmaan niitäkin motivoi enemmän ymmärtämään ihmisiä, eikä tehä töitä vaan työn varten, vaan ihmistä vartenkin. Ja ihmiset ittekin, jos alentaa hinnat, niin voi mennä, kaikki voi mennä, jos tarvii apua, ja mun mielestä moni ihmiset tarvii sitä apua jossakin vaiheessa elämässä ainaki. Niin voi käyttää semmosta. Ja mikä mun mielestä, mielenterveys on kaikista tärkein, että ei muu oo niin tärkeitä kuin ihmisten mieli olis rauhassa. Vaikka kuinka rikas tai onnistunut’ ihminen olisit, mutta jos sisältä ei tunnu rauhalliselta, niin ei mikään tunnu hyvältä. (Fathya)

Useat osallistuneet kertoivat myös paineesta selvitä sosiaaliturvan voimin esimerkiksi opiskelun tai työttömyyden aikana. Opiskelun aikana sosiaaliturva on pieni, mikä houkuttelee tekemään töitä vapaa-ajalla ja lomilla. Opinnot vaativat paljon kaikilta, mutta erityisesti sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät opiskele omalla äidinkielellään. Kaikkien näiden asioiden yhteentörmäyksessä aikaa palautumiseen jää vähän, mikä voi vaikuttaa voimakkaasti hyvinvointiin, kuten Deeqa kertoo: 

Tai niinku ei voi sitä opetussuunnitelmaa vaihtaa mitenkään mutta, niinku ku koko ajan mennään korkeammalle tasolle ja silti niinku, vähemmän aikaa niinku itelles oikeestaan. Ja sitten kun, tai niinku se riippuu oikeestaan ihmisestä jos asuu yksin, ja, no sitten se on paljon niinku huonompi jos asuu yksin niin on pakko tavata kavereita kun ei halua tuntea yksinäisyyttä, mutta sitten ei oo aikaa tavata kavereita ollenkaan. […] ja sitten on niinku, työasiat, jos asuu yksin niin on pakko maksaa vuokraa ja, tee itelle niinku, elää, elettäväksi, elättää itsensä. Et niinku saada riittävät rahat, paitsi voi ottaa lainaa jos haluaa. (Deeqa)

Maahanmuuttovirasto, eli Migri herätti monissa osallistujissa turhautuneisuutta. Oleskelulupien odottaminen on usein pitkällinen tie monine haastatteluineen, joissa kaikissa täytyy muistaa sanoa täsmälleen samat asiat, tai voi leimautua valehtelijaksi. Migrin toiminta näyttäytyy monille epäluotettavana ja mielivaltaisena. Oleskeluluvan epävarmuus luo  stressiä ja pelkoa siitä, että joutuu palaamaan takaisin epävakaaseen maahan. Farid oli asunut Suomessa jo melko pitkään ja ehtinyt kokea monenlaista Migrin kanssa. Hän toivoi, että oleskelulupakäytänteitä saataisiin järkevöitettyä ja nopeutettua sekä joustavuutta lisättyä oleskeluluvan perusteiden muuttamiseen esimerkiksi turvapaikkaperusteisesta työperusteiseksi.

No Migri vois sekä parantaa niiden toimintaa, nopeuttaa ja näitä, sekä että niiden tutkimusta että kenelle ne antaa lupa ja kenelle ei, oleskelulupaa, niin koska välillä tuntuu että se joka oikeesti ei tee mitään töitä, ei käy koulua, ei tee ihan mitään, niin se saa yhtäkkiä pysyvän oleskeluluvan, ja sitten se joka käy koulussa, joka käy töissä ja näin, niin se ei yhtäkkiä saakaan mitään. Että mikä logiikka niillä on? […] No joo, tietenkin se että niiden perusteella mitä ne aina joku tulee Suomeen, niin siellä on se haastattelu, että minkä takia ne on tullu tänne. No tietenkin senkin perusteella voi vähän kattoa, mutta mun mielestä se on tärkeämpi, että mitä ne Suomessa tekee. […] Että no ihan sama mistä ne on tullu ja minkä perusteella ne on tullu tänne, että Suomeen tarvitaan lisää porukkaa. Mun mielestä, että jos jostakin on hyötyä, vaikka se olis tullu ihan huvikseen vaan Suomeen, että miks ei antais sille oleskelulupaa, kun se tekee täällä töitä, jos siitä on hyötyä. (Farid)

Vaikka Suomessa jatkuvasti puhutaan siitä, että tarvitsemme lisää työperäistä maahanmuuttoa, ei monille Suomessa asuville maahanmuuttajille löydy työtä helposti. Monet tutkimukseen osallistujat kertoivat työllistymisen ongelmista. Esimerkiksi, Sara oli saanut lyhytaikaisen työn, joka oli päättynyt ja hän toivoi, että olisi voinut jatkaa samassa työssä: Unelmani oli saada vakituinen rooli tässä paikassa. 

Myös mieluisan työpaikan löytyminen on monelle maahanmuuttajalle haastavaa, ja useat päätyvät ottamaan vastaan minkä tahansa työn, joka sattuu olemaan tarjolla. Monet toivoivat, että suomalainen järjestelmä antaisi heille enemmän tilaa etsiä työpaikkaa, joka olisi  oikeasti motivoiva, kuten Aisha kuvaa kysyttäessä, mitä toivoisi Suomeen: Sitä, että töitä olisi enemmän tarjolla. Varsinkin niitä mahdollisuuksia, josta henkilö itse pitää; oman alan töitä. Eikä sitä, että tekee toisenlaisia töitä, koska se tuntuu siltä, että minua pakotettaisiin siihen. Tuntuu siltä, etten loista, kun teen töitä, jotka eivät kiinnosta. (Aisha)

Nykyiset kiristykset maahanmuuttopolitiikassa vaatimuksineen siitä, että työtä on löydettävä kolmen kuukauden sisällä työsuhteen päättymisestä oleskeluluvan takaamiseksi, aiheuttavat huolta monelle. Said toivoi, että saisi rauhassa etsiä itselleen sopivan vakituisen työpaikan: Sen, että antaisin ihmisille tilaa itse etsiä mieluisen työpaikan. Niin kuin ennen vanhaan. Etsisin työpaikan, missä haluaisin työskennellä. Toivoisin myös, että vakituisia työpaikkoja olisi enemmän tarjolla. (Said)

Tässäpä  useita hyviä ideoita päättäjille ja kaikille meille Suomessa asuville siihen, miten tehdä Suomesta sellainen  yhteiskunta, jossa niin täällä syntyneillä kuin myös tänne muuttaneilla olisi turvallinen ja tervetullut olo.